Ina Mikkolan 5 tyyliteesiä: ”Vaaleanpunainen on kapinavärini”

Toimittaja Ina Mikkolan vaatekokoelma koostuu sadoista vintage-aarteista. Inspiroiva keräilijä ei kuitenkaan unohda eettisyyttä mässäilevän tyylin taakse.

Vintage vie aarteiden äärelle

Vaatekokoelmani sisältää satoja kappaleita, joista noin 95% on käytettyjä. Haluan vaatteiden olevan uniikkeja yksilöitä. Nautin suuresti harvinaisten vintagevaatteiden löytämisestä. Esimerkiksi kaksiosaisia asuja on vaikea löytää, sillä ihmiset haluavat niistä usein vain toisen. Lempparivuosikymmeneni on 50-luku. Vartaloni vastaa aikakauden kauneusihannetta, joten ne istuvat minulle täydellisesti. Putiikkeja ja kirppareita läpikäydessä minulle on kehittynyt syvä tietämys vaatteiden historiasta. On siistiä löytää esimerkiksi 20-lukua imitoiva kasarimekko. Tämä on aarteenetsintää. Vintageputiikeista ja kirppareilta ostaessa voi olla varma, että vaate on eettinen ja ekologinen. En antaisi itselleni anteeksi, jos muut joutuvat kärsimään oman pinnallisuuteni vuoksi.

Musta on riski

Värit ovat olennainen osa pukeutumistani. Nautin väreistä ja värikkyydestä. Tällä hetkellä käytän paljon pastellisävyjä, vaaleanpunaista ja mintunvihreää. Inhokkivärit ovat helpompi nimetä kuin lempivärit. Beigeä, harmaata ja mustaa en siedä. Omistan vain pari mustaa vaatetta, mutta niissäkin pitää olla joku juju. Musta on minulle todella epätyypillinen ja radikaali valinta. Mustaan verhoutuneena saan heti hämmästyneitä kommenteja työkavereiltani. Se ei vaan ole minulle.

Jokainen päivä on loistokkaan asun arvoinen

Mekko on asukokonaisuuteni peruskivi. Sen ympärille rakennan lopun asukokonaisuuden. Haluan pukeutua päivittäin huolitellusti juhlistaakseni elämää ja sen ainutkertaisuutta. Olen esteetikko ja pukeutuminen tuo minulle suurta nautintoa. Se on minun leikkikenttäni ja itseilmaisun keino. Koska täällä eletään vain kerran, niin miksi ei jokainen päivä voisi olla myös hirveän hyvän näköinen? Asun ei tarvitse aina olla juhlava. Kokonaisuus on tärkeintä. Huonosti mietitty asukokonaisuus vaikuttaa heti fiilikseeni. Jos kaikki ei matchaa yhteen, en koe oloani mukavaksi.

Rusetti on suojakruununi

Minulle kampaus on yhtä tärkeä osa kokonaisuutta kuin vaatteetkin. Tukkani ei ole koskaan auki. Hiukset ovat aina vähintään sivuponnarilla tai nutturalla. Kokonaisuutta täydentää hiuskoriste. Sopivia koristeita on usein vaikeaa löytää. Yleensä rusetit, joita on tarjolla muotiliikkeissä ovat liian pieniä makuuni. Koko kasvojen levyinen rusetti tekee haluamani vaikutuksen ja kruunaa koko lookin. Myös hiusten koko on lähtenyt käsistä. Nuttura on vain kasvanut vuosien mittaan ja nyt en usko, että hiukseni kykenevät enää isompaan.

Punk-asenne ei katoa helmoihin

Lukioaikoina aloin kuunnella hc punkia ja näytin sen mukaiselta. Tukka oli aina auki, päällä bändipaita ja lanteilla niittivyö. Olin todella kovis. Pian kuitenkin tajusin, että voin olla punkkari ilman punk-uniformua. Asenne, ajatukset ja aivot eivät häviä pään sisältä, vaikka vaatteet vaihtuisivat. Aloin pukeutua kaikkeen, mistä oikeasti pidän, kuten värit ja feminiiniset vaatteet. Tiedän, että monet määrittelevät minut pukeutumiseni vuoksi, ja saattavat pitää minua tyhmänä tai outona. Jotkut nimittäin vieläkin ajattelevat, että naisellisesti ja vaaleanpunaiseen pukeutuvat ovat aivottomia, kun taas musta poolopaita tuo uskottavuutta. Se on todella absurdia. Vaatteet ovat minulle kapinaväline tällaista sovinnaisuutta vastaan. Vaatteet ovat minulle syvällinen asia, vaikka ne samalla ovatkin vain pintaa. Ihmisiä ei saisi määritellä pelkän ulkokuoren perusteella.

Teksti: Nina Alanko

Kuvat: Saara Majanne