Tyylitunnustus: Reino Nordinin mukaan tyyli on onnistunut, kun näyttää paremmalta kuin oikeasti on

Kuosien ja pukujen viidakkoon hurahtaneelle Reino Nordinille keikkojen visuaalisuus on tärkeää. Pieni keikarointi on osa viihtyvyyttä ja artisti-imagoa. 

Reino Nordin: Always be cool and sexy

Puku on tyylini kulmakivi. Tyylin on tärkeää sopia musiikkiin ja erottaa muista artisteista. Tyyli täytyy tehdä omaksi, sitä ei voi kopioida, eikä voi olla joku muu.

Tyyli on onnistunut, kun näyttää paremmalta, kuin mitä oikeasti on

Olen friikannut nyt enemmän fashionii. Pukeudun päästä varpaisiin Sand Copenhagenin pukuihin ja vaatteisiin.  Niissä on hyvä laatu, hyvät leikkaukset ja minulle sopiva slim fit -malli. Sand on kilometrin edellä muista pukuvalmistajista nuorekkuudellaan.

Alun perin puvun tarkoitus keikoilla oli osoittaa arvostusta tilaisuudelle, musiikille, keikoille ja itselle. Puvuissa riskinä on, että niistä tulee heti tylsiä business-pukuja. Tyylin tekee erilaiset kuosit ja yksityiskohdat.  Kun on vähän pantteria, seepraa tai kimallusta, mennään uudelle levelille.

Kornius on hävinnyt käsityspiiristäni.

Mitä isommat keikat, sitä enemmän lavalle voi viedä. Aina pitää olla myös jotain customoitua, kuten joku tietty liina, rusetti tai kravatti.  Arvostan hirveästi räätäleiden osaamista ja designerien luovuutta.

Vanhoja keikkakuvia katsellessa mietin, että miksi? Miksi mulla ei ollut stylistia?

Vihdoin olen itse tajunnut, että artismin taso pitää itse nostaa ja jättää heikommat osa-alueet muiden hoidettavaksi. Olen vahvoilla oikeastaan laulamisessa, melodioissa ja paskan puhumisessa. Puvut, kengät ja hiukset voi hoitaa joku muu.

Aina, kun lähden kotoa, olen duunissa.

On tärkeää näyttää aina edustavalta, koska kuka vaan voi tulla näppäämään selfien. Kuitenkin skeitatessa on aivan sama mitä on päällä. Tyyliä ei pidä ajatella mustavalkoisesti. Pitää olla varaa heittää välillä hieman rähjäisemmätkin verkkarit päälle.

Nuorena vaatteet vaikuttaa enemmän siihen, millaisena sua pidetään. Teininä kävin nopeasti kaikki vuosikymmenet ja pukeutumiskaudet läpi. Olin ihan hirveä hippityylifiikki: pukeuduin batiikkipaitoihin ja aivan käsittämättömiin lahkeisiin. Tilalle vaihtui hopparityyli, liian isot housut, ketjut ja R-Collection-hupparit.

Jossain välissä tajusin ettei vaatteellaan kannata antaa ilmi mitään erikoista, ettei kukaan takerru niihin. Aikuistuessa halusin vaikuttaa jotenkin kunnolliselta ja hopparityyli katosi yhtäkkiä päivässä kokonaan.

Pukukäppänä, joka viikkaa vaatteet iltaisin sängyn viereen ja laittaa hampaat mukiin, sellaisena näen itseni vanhana.

Jos keikkailen vielä 70-vuotiaana, saatan vetää keikat neonvärisessä glitterkuosissa.

Odotan kesäaurinkoa ja Sandin kesämalliston persikanväristä pellavapukua. Oikea puku, oikeissa valoissa, sinä oikeana festaripäivänä, ja yleisö täynnä hymyileviä kasvoja. Silloin olen aika onnellinen siitä swägästä.

Teksti: Nina Alanko Kuvat: Tiina Eronen

Psst. Reino suosikkiaurinkolasit ovat Ray-Banin Clubmasterit, koska ne ovat klassinen valinta, ilman turhaa kikkailua.